Eppu Nuotio muistuttaa, että keinot meren kirkastamiseksi ovat jokaisen ulottuvilla
Klops, sanoo nuija. Kirjailija Eppu Nuotio on niin innoissaan vesiensuojeluhuutokaupan ensimmäisestä huudosta, että lyö lihanuijan vahingossa pöytään jo ensimmäisellä. Ei se mitään, sillä kukaan ei ole aikeissa korottaa.
Erkki Tantun 70 vuotta sitten tekemä puupiirros vaihtaa omistajaa sadalla eurolla. Kemiönsaaren Dragsfjärdissä hotellisalissa taputetaan. Samat sata euroa kilahtavat Itämeren ja Dragsfjärden-järven pelastamiseen.
Nuotio tekee parhaansa, jotta parikymmentä huutokauppasaliin kerääntynyttä avaisivat kukkaroitaan vesiensuojelun hyväksi.
– Ilmapiiri on muuttunut. On ilahduttavaa, että ihmisten kiinnostus Itämerta kohtaan on herännyt, hän sanoo.
Nuotion mielestä Itämeren matalien lahtien puolesta pitäisi tehdä töitä, jotta tulevilla sukupolvillakin olisi nautittavanaan uimakelpoinen meri haisevan lätäkön sijaan.
Hiittisiin seitsemän vuotta sitten miehensä kanssa muuttanut Nuotio uskoo, että pienillä arkisilla ratkaisuilla saadaan paljon aikaan.
– Toivon, että palaisimme ajassa pikkuisen takaisin, ja ottaisimme vanhat hyvät kuivakäymälät käyttöön. Sen ratkaisun voi jokainen mökkiläinen tehdä, Nuotio sanoo.
25 vuotta saaristossa liikkunut Nuotio on huomannut vesien samentuneen ja levän lisääntyneen. Hän tuntee veden kunnon konkreettisesti ihollaan, kun allerginen reaktio muuttaa vartalon tulipunaiseksi levävedessä uimisen jälkeen.
– Olen elävä sinilevämittari, Nuotio naurahtaa.
Tänä kesänä hän on yllättynyt, sillä sinilevästä ei ole toistaiseksi ollut vaivaa.
Nuotio uskoo, että yksi tie Itämeren suojelemiseksi on saaristokylien elävänä pitäminen.
– Ihmiset, jotka elävät rannassa ovat niitä, joita veden tila myös kiinnostaa. Uskon, että saaristokylät eivät tyhjene. On yhä enemmän ihmisiä, jotka haluavat asua saaristossa, hän toteaa.
Huutokauppa on edennyt pitkäpartaiseen simpukkakyntiseen, siniseen huopapukuun puettuun Ahtiin. Toisessa penkkirivissä supistaan. Ahti kiehtoo 13-vuotiasta Linnea Minkkistä. Hetken päästä äidin, Anna Minkkisen käsi nousee.
– 50 euroa.
Kukaan muu ei huuda, ja Minkkiset noutavat sisustusesineen tänä vuonna hankkimansa vanhan kyläkoulun eteiseen.
– Itämeren tila huolestuttaa vähän. Meri on meidän kohdallamme matala, ja veteen tuli sinilevää varhain. Naapurit sanovat, että kalaa ei enää saa verkoilla, Anna Minkkinen sanoo.
– Minusta meri on ihana, Linnea Minkkinen huokaa.
Siuntiolainen perhe nauttii Kemiönsaaren kesäasunnollaan meren tuoksusta, lokkien äänistä ja monista ihanista uimarannoista.
– Toivon, että saisimme nauttia Itämerestä mahdollisimman pitkään sellaisena kuin se on, Anna Minkkinen miettii.
Vesiensuojeluhuutokauppaa miehensä Kurtin (vas.) kanssa meklaroinut Eppu Nuotio nauttii Hiittisissä saaristoelämän tuomista lisätunneista, jotka saa, kun ei tarvitse ajaa autoa tai etsiä parkkipaikkaa.
Siuntiolainen Linnea Minkkinen, 13, on nauttinut Kemiönsaaren kesästä ensimmäistä kertaa perheen uudella kesäasunnolla. Lauantain taidehuutokaupasta Minkkiset löysivät eteiseen Ahdin vieraita vastaanottamaan.
Onni Ojan arvokas öljymaalaus jäi vielä etsimään ostajaansa, mutta Dragsfjärden-järven ja Saaristomeren suojeluun kertyi lauantain huutokaupassa mukava summa rahaa.
”Järven kohtalo kiinni sen ympärillä
asuvien aktiivisuudesta”
Dragsfjärden-järven kunnostustyölle kerättiin lauantain taidehuutokaupassa 1400 euron suuruinen starttiraha. Järven puhdistaminen aloitetaan kalakantojen ja vanhojen tutkimusten kartoittamisella ja kunnostussuunnitelman teolla, joihin tarvitaan rahaa kolmesta neljään tuhanteen euroa.
Työtä tekee vuonna 2007 perustettu kansanliike Daphnia. Daphniassa aktiivisesti toimiva Kerttu Tromp kertoo, että työtä tehdään kemiönsaarelaislimnologi Hans Vogtin neuvojen mukaan.
Vogt on aiemmin ollut mukana pelastamassa sinilevä- ja ravinneongelman kanssa paininutta Skobölejärveä Kemiönsaaren pohjoisosassa.
Dragsfjärden-järven ongelma on rehevöityminen, eli järveen ympäristöstä tuleva typpi ja fosfori, jotka ruokkivat sinileväkukintoja. Järveen tulee runsaasti päästöjä valuma-
alueen jätevesien mukana sekä maataloudesta.
Hans Vogt kannustaa järven valuma-alueella asuvia vähentämään jätevesikuormaa.
Ravinteita tulee veteen valuma-alueen lisäksi järven pohjasta, kun se on hapettomassa tilassa.
Ravinteita liuottaa ja sekoittaa myös ylitiheä kalakanta ja levien aikaansaama veden korkea ph-arvo.
Kerttu Tromp kertoo, että tutkimukset ja suunnitelmat teetetään elokuussa, jonka jälkeen päästään pitkäjänteiseen työhön.
Tromp muistuttaa, että järven kohtalo on kiinni sen ympärillä asuvien ihmisten aktiivisuudesta, ei kunnan tai muun viranomaisen toimista.